Mitä minä tuon pöytään?

Itselläni ei juurikaan ole tullut vastaan miehiä, jotka valittaisivat treffien kustannuksista. Toki en odota kalliita treffejä, mutta koen sen ihanana huomionosoituksena, jos mies haluaa maksaa vaikka kahvilatarjottavat. Tietyllä tapaa myös odotan sitä. Mutta olen ymmärtänyt, että nykyään monet miehet ovat niin kovin äänekkäitä siinä, että he eivät halua maksaa treffejä. He eivät halua antaa mitään ylimääräistä. He haluavat "vastinetta rahoilleen". He olettavat, että tarjoamalla treffit saa sänkyseuraa. He eivät sitoudu, eivät maksa, eivät suunnittele tai ota ohjia tilanteessa... eivät halua oikeastaan tehdä mitään. Ja silti he haluavat tietää, että mitä nainen sitten tuo pöytään suhteessa?

kuva luotu AIn avulla

Mietin sitten sitä, että mitä minä oikeastaan tuon pöytään?

No tuon ainakin tulppaanit.

Sitten tuon myös lakatut varpaankynnet.

Tuon rasvapurkit ja huulipunat ja hiuslenksut. Tuon suukot illalla ja silitykset ohimennen eteisessä aamulla. Tuon yrttiruukut keittiön ikkunalle, laskiaispullat, lauantain sulkkismatsit ja sekavat kauppalaput. Romanttiset dinnerit.

Tuon halauksen kun sulla on ollut huono päivä. Meltdownit kun mulla on ollut huono päivä. 

Tuon synttäriyllätykset, kesämekot ja hajuvedet, syvälliset keskustelut kosmoksesta viinilasin äärellä, shakkiottelut ja Star Wars -maratonit. Mä tuon kylmät varpaat peiton alle. Tuon kesälomasuunnitelmat, joulutunnelman.

Perjantaipitsan. Aamukahvin. 

Tuon addiktioni romanttisiin kirjoihin. Tuon naisellisen pehmeyden, naisellisen voiman. 

Tuon kaiken minusta; varjot, kolhut ja naarmut; vahvuuden ja heikkouden; kimalluksen ja sokerikuorrutteen ja tähtienvälisen syvyyden ...ja ehkä noin viisisataa huivia.

Tuo sinä sun maskuliininen energia. Tuo turvallinen olo. Tuo turvaa emotionaalisesti ja fyysisesti. Tuo vahvat käsivarret, tuo reilusti jaettu vastuu, tuo älykkyytesi ja voimasi. Tuo huumori, erotiikka ja lämpö.

Ja kun minä toivon, että sinä suunnittelet treffit, näet vähän vaivaa ja tarjoat ravintolassa illallisen, niin se on oikeastaan testi siitä että oletko sinä tämän kaiken arvoinen mitä minä oikeasti tuon tähän pöytään. Koska jos ainut mitä sinä tuot pöytään on raha ja piheys, saamattomuus, vonkaus ja arvostuksen puute, niin sinä et ole ansainnut minua. Etkä tätä pöytää ja tulppaaneja.