Mindset ja epäonnistumisen pelko

kuva luotu AI:n avulla

Heti alkuun disclaimer: Tiedostan, että asenteella ja mindsetilla ei voida ratkaista elämän isoja murheita, kuten esimerkiksi vakavia sairauksia, surua, mielenterveyden haasteita tai taloudellisia huolia. Enkä sano, että ei saisi olla huonoja päiviä tai tuntea paskaa oloa, koska kaikki tunteet kuuluvat elämään. 

Noniin, tämän disclaimerin jälkeen, asiaan. 

Oma mindsettini on hyvin optimistinen, eteenpäin katsova ja ratkaisukeskeinen. Uskon, että tämä asenne auttaa elämässä ihan todella paljon. Se pitää mielialan korkealla ja auttaa näkemään mahdollisuuksia uhkien sijaan. En yhtään pidä siitä perisuomalaisesta tavasta ajatella, että "turha sitä on ees yrittää kun vituiks menee kumminkin". Ihan varmasti meneekin, jos etukäteen syötät alitajunnallesi viestin siitä että odotat asian epäonnistuvan. Uskon, että vahvan mindsetin pohjalla on luottamus itseen ja luottamus tukiverkkoihin. Olen siitä onnekas, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joihin voin hädän tullessa luottaa. Myös luottamus omaan pärjäämiseen ja osaamiseen auttaa pitämään optimistisen näkökulman elämään.

Tämä ei ole kuitenkaan ollut minulla aina, ja olen tehnyt paljon töitä oman asenteeni eteen. Mitä enemmän olen tätä tietoisesti työstänyt, sitä enemmän näen ympärilläni "pessimisti ei pety" ja "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -tyylistä narratiivia. Mietin usein, että eikö se saa aikaan todella raskaita päiviä ja entistä enemmän masentunutta oloa? Eikö ole haastavaa toimia maailmassa, jos näet kaiken epäonnistumisen uhkan kautta?

"Jos ennakkoon jo elää siinä fiiliksessä, että epäonnistuminen on taattu, niin jos se epäonnistuminen sitten tulee, niin olet elänyt sen tunteen kaksi kertaa saman asian kohdalla. Miksi haluaisit kärsiä kaksi kertaa sen huonon fiiliksen? Koska mitäpä jos kaikki onnistuukin? Mitäpä jos asiat järjestyvät, ja olet elänyt turhaan masennuksessa ja ahdistuksessa etukäteen?"

Ymmärrän kyllä sen, että osa selittää sen sarkasmilla. Mutta juju on siinä, että meidän alitajuntamme ei ymmärrä sarkasmia. Se aistii sen pettymyksen ja masennuksen tunteen, joka sinulla on ollut, kun postasit sen hauskan meemin että "vituiks menee kuitenkin". Vaikka sinun tietoinen mielesi osaa tulkita sen sarkasmiksi, alitajuntasi ei. Itsekin kyllä joskus käytän sarkasmia, koska se on parhaimmillaan huumorin lajeista herkullisin, mutta ehkä sen suhteen meidän kaikkien kannattaa pitää aistit auki ja miettiä, että voiko tämän sarkastisen kommentin tulkita väärin? Voiko tämä sarkastinen kommentti hauskuuttamisen sijaan aiheuttaakin lisää ahdistusta joko sinulle, tai jollekin toiselle?

Jos ennakkoon jo elää siinä fiiliksessä, että epäonnistuminen on taattu, niin jos se epäonnistuminen sitten tulee, niin olet elänyt sen tunteen kaksi kertaa saman asian kohdalla. Miksi haluaisit kärsiä kaksi kertaa sen huonon fiiliksen? Koska mitäpä jos kaikki onnistuukin? Mitäpä jos asiat järjestyvät, ja olet elänyt turhaan masennuksessa ja ahdistuksessa etukäteen? Oman elämäni slogan on, että asiat järjestyvät ja kaikelle löytyy ratkaisu. Se ei aina välttämättä ole juuri se ratkaisu, jonka haluat, mutta jotenkin asia kyllä ratkeaa. Koska lopulta, mikään tilanne ei kestä ikuisesti, vaikka joskus siltä tuntuisikin.

Onko kaikki sitten mennyt hyvin elämässäni tämän optimistisen mindsetin ansiosta? Ei todellakaan! Tapahtuu epäonnistumisia, virhearviointeja ja paskasaavillisia kaatuu niskaan. Mutta ainakaan en ole elänyt niitä huonoja asioita kahteen kertaan. Yksi kerta riittää aivan mainiosti.

Kehotan kaikkia kokeilemaan sellaista mindshiftiä, että myrskypilvien maalailun sijaan maalaisikin sateenkaarisiltoja tai hopeareunuksia niille pilville. Koska kurjia asioita tässä elämässä tapahtuu joka tapauksessa kaikille, mutta ei läheskään aina, niin ei kannata elää jatkuvassa epäonnistumisen tunteessa tarpeettomasti. Se on todella raskastakin!

Jos keskityt mieluummin siihen mitä hienoa voi tapahtua ja opettelet optimistisempaa mindsettiä, niin lupaan, että ainakin puolet päivästäsi olosi tuntuu paremmalta.