Tervetuloa

kuva luotu AI:n avulla

Kun olin nuori aikuinen, kirjoitin blogia joka liittyi raskauteen ja lasten saamiseen ja lasten menetyksiin. Kolmekymppisenä kirjoitin arjesta pienten lasten kanssa. Rakastin blogin kirjoittamista, omien ajatusteni käsittelyä tekstin keinoin ja lukijoiden kanssa kommunikointia. Nämä blogit olivat hyvin päiväkirjamaisia, ja oikeastaan nuoren aikuisen elämän lokikirja tuolta ajalta. Tuolloin syntyi myös blogiyhteisö, josta vielä tänäkin päivänä useampi tuttavuus ja ystävyys on jäänyt elämään. 

Raskaudet tulivat ja menivät. Lapset syntyivät ja kasvoivat, ja elämä kulki eteenpäin kaikenlaisissa tyvenissä ja myrskyissä. Tuli urakriisiä, tuli uusia tuulia, tuli avioero. Kirjoittaminen pysyi elämässäni, mutta eri tavoin. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa kaivannut bloggaamista, mutta oikean näkökulman löytäminen on ollut vaikeaa, ja hetki ei ole tuntunut oikealta. Ehkä tämä kaikki elämänkokemus piti tapahtua, että minulla olisi tarpeeksi sanottavaa. 

Ja nyt... Nyt sitä todella on.

Minulla on niin paljon sanottavaa, että se kaikki pyörteilee sisälläni kuin trombi, ja kaipaan tälle kaikelle jotain ulostuloreittiä. Haluan kertoa ajatuksistani naiseudesta, sinkkuudesta, identiteetistä, luovuudesta, feminismistä, kaikenlaisista ilmiöistä tässä maailmassa ja elämästä yleensä, tällaisen aikuisen naisen silmin. Haluan myös opetella avoimuutta ja itseni laittamista alttiiksi. Haluan myös kannustaa autenttisuuteen antamalla oman esimerkkini yhteisölle tällä tavalla. Mietin kyllä myös anonyymina bloggaamista, mutta jotenkin koin, että autenttisuus on se, mitä sekä minä että muut ihmiset kaipaavat tässä maailmassa. Joten sitä tässä nyt sitten piisaa. Autenttista, nelikymppisen naisen maailmankatsomusta, unohtamatta kevyempiä teemoja vaikka deittailun (voi pojat…siitä vasta onkin mielenkiintoista sanottavaa) merkeissä.

 "Haluan kertoa ajatuksistani naiseudesta, sinkkuudesta, identiteetistä, luovuudesta, feminismistä, kaikenlaisista ilmiöistä tässä maailmassa ja elämästä yleensä, tällaisen aikuisen naisen silmin."

Tässä blogissa käsitellään myös autenttista matkaa takaisin feminiinin energian pariin, jonka olen osittain kadottanut teini-iän jälkeen. Tämä blogi ehkä myös voisi kulkea teemalla “reclaiming myself as a woman”. Tämä prosessi on ollut jo meneillään jo kohta kolme vuotta, sillä se alkoi luontaisesti avioeron jälkeen. Vielä se kyllä jatkuu, ja varmasti näitäkin aiheita tämä blogi tulee käsittelemään.

Joten tervetuloa mukaan seuraamaan yhdenlaista virrassa heittelehtimistä. Tai voisiko sanoa että menossa on muutosneuvottelut tällä yhden hengen risteilyaluksella. Tai ehkä kyseessä on empiirinen ihmiskoe. Tai ehkäpä se on vain normaalia sotkua laivan kannella, joka kaikkine solmuineen, rispaantuvine lankoineen, mutkalla olevana köytenä muodostaa lopulta vyyhdin, jota elämäksikin kutsutaan.

Erityisesti toivon, että löydämme täältä sellaisen yhteisön, jossa vallitsee lämminhenkinen, sukupolvet ylittävä naisellinen tuki ja viisaus. 

Tervetuloa mukaan Virtauksiin.

Risteilyemäntänne, Elina