Kiltti tyttö, bad bitch vai ehkä molempia?

Hyvin pitkälle aikuisuuteen tein aina kaiken kuten piti. Olin kiltti ja kunnollinen, oikea people pleaser siihen pisteeseen saakka, kunnes tuntui että räjähdän. 

kuva luotu ai:n avulla

Tämä kiltin tytön syndrooma, muiden miellyttäminen, kaiken tekeminen "oikein", toisten mukaileminen vaikka sisimmässä joku huutaa vastaan, intuition huomiotta jättäminen ja virran mukana kulkeminen... olen syyllinen näihin kaikkiin. Olen lähes koko aikuisen elämäni tehnyt niin kuin minun oletetaan, ja kuten aikuisen naisen kuuluu tehdä. Vasta nyt, näin neljänkymmenen ikävuoden tietämillä, olen oppinut pitämään omasta totuudestani tarkemmin kiinni.

"Olen vihdoin oppinut, että en pysty kantamaan harteillani muiden ihmisten epävarmuuksia, eikä se, miten muut pystyvät käsittelemään epämieluisia asioita, ole minun vastuullani."

Minulla on ollut aikanaan tapana jättää asioita sanomatta sen vuoksi, että en ole halunnut aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Saatoin jättää jotain sanomatta, jos olen ajatellut, että he eivät ehkä halua kohdata asiaa. Nykyään pyrin aina sanomaan mielipiteeni. Se ei tarkoita, että olisin ilkeä tai tunteeton, ja totta kai arvioin tilannetta sen mukaan, että onko tämä oikeasti tärkeää, vai onko se jotain sellaista, jonka voin jättää sanomatta. Koska luonnollisestikaan kaikkea ei aina tarvitse sanoa, eikä kaikkeen tarvitse aina puuttua. Mutta jos koen, että minulla on sanottavaa ja mielipide johonkin minulle tärkeään asiaan, niin tuon sen esiin. Olen vihdoin ymmärtänyt, että ei ole minun vastuullani miettiä, että kestääkö toinen ihminen kuulla asian, tai osaako hän vastaanottaa sen. Varsinkin, kun en koskaan ole tarkoituksellisesti ilkeä tai halua loukata ketään. Olen vihdoin oppinut, että en pysty kantamaan harteillani muiden ihmisten epävarmuuksia, eikä se, miten muut pystyvät käsittelemään epämieluisia asioita, ole minun vastuullani.

En tietenkään ajattele, että juuri minun mielipiteeni on jokin ultimaattinen totuus, joka kaikkien tulisi aina kuulla. Kuitenkin sen sijaan, että hiipisin varpaillani ja varoisin sanojani, sanon ne rohkeasti. Toki osaan myös vastaanottaa kritiikin takaisin. Itseasiassa sitä toivonkin! Mikään ei ole parempaa kuin tiivis keskustelu tai väittely jostain aiheesta hyvässä hengessä.

"Silloin jokin minussa heräsi tämän suhteen; Koskaan kenenkään ei pidä elää sellaisessa tilanteessa, että joutuu pienentämään itseään sen pelossa, että toinen osapuoli ei kykene normaaliin konfliktien selvittämiseen tai vaikeiden asioiden käsittelyyn. Konfliktin pelko ei koskaan saisi olla este oman mielipiteen sanomiselle, tai jonkun tärkeän asian esiin nostamiselle."

 

Ennen saatoin vältellä asioiden sanomista konfliktin pelossa. Varsinkin entisessä avioliitossani. Muistan havahtuneeni tähän kerran, kun sanoin lapselle, että ei puhuta tästä ettei muut turhaan hermostu. Yritin varjella perheen keinotekoista ja pintapuolista rauhaa sillä, että pienensin itseäni ja aloin siinä omassa miellyttämisenhalussa pienentämään lapsianikin! Silloin jokin minussa heräsi tämän suhteen; Koskaan kenenkään ei pidä elää sellaisessa tilanteessa, että joutuu pienentämään itseään sen pelossa, että toinen osapuoli ei kykene normaaliin konfliktien selvittämiseen tai vaikeiden asioiden käsittelyyn. Konfliktin pelko ei koskaan saisi olla este oman mielipiteen sanomiselle, tai jonkun tärkeän asian esiin nostamiselle.

En enää myöskään pienennä itseäni sen vuoksi, että olisin jotenkin liikaa; liian äänekäs, liian itsevarma, liian voimakas. Sillä joskus myös sellainen "bad bitch" -asenne on kohdallaan. Olen, nykyään ainakin, melko itsevarma persoona, joka ei kovin paljon välttele tilanteita. Paitsi silloin, jos puhutaan rakkauselämästäni tai mistä tahansa autoihin liittyvästä aiheesta. Ne ovat ihan oma lukunsa. Mutta olen kaikesta tästä suorapuheisuudestani huolimatta silti kiltti, lämmin, naisellinen ja rakastava. Ihminen voi seistä oman totuutensa takana, olla voimakas, äänekäs ja itsevarma, ja silti olla ymmärtäväinen, empaattinen ja ystävällinen. 

Kiltteys ei ole yliarvostettua ja se on upea ominaisuus, mutta se ei myöskään saa olla ainoa arvostettava puoli ihmisessä. Kiltteys myös helposti valahtaa miellyttämisenhalun puolelle. Pieni kapinallisuus, oikein ajoitettu bad bitch -asenne, oman totuutensa takana seisominen, itsensä arvostaminen ja oman mielipiteensä sanominen ovat erityisen tärkeitä ominaisuuksia rajojen vetämiseen ja itsevarmuuden kasvattamiseen. 

Stand strong, sisters!