Mitä tarinoita kerrot itsestäsi?

Jokaisella meillä on sellaisia sisäisiä narratiiveja, eli tarinoita, joita kerrot itsestäsi ja itsellesi. Tunnistatko, mitkä osa-alueet elämässäsi ovat sellaisia, joissa sisäinen narratiivisi on negatiivinen ja tuhoava? Minä tunnistan. Useitakin. Ja siitä huolimatta, että näen ja tiedostan ne, niiden muuttaminen on kovin vaikeaa. 

Tiedättehän sen manifestoinnin perussäännön, että se mitä energiaa ylläpidät, sitä houkutat lisää elämääsi? Jos jatkuvasti toistaa itselleen tiettyä tarinaa, se muuttuu todeksi. 

"Olen aina niin laiska. En minä koskaan aloita kuntosaliharrastusta. En mä kävis siellä kumminkaan."
"Mä oon huono piirtämään. En mä voi ikinä oppia tekemään hienoja tauluja."
"Olen aina myöhässä."
"Ei mulla ole rahaa säästää tai sijoittaa. Ei se ole mahdollista."
"On vaikeaa löytää minulle sopivaa kumppania."

Tämän sisäisen narratiivin muuttaminen on todella vaikeaa. Itsekin jatkuvasti työstän omiani. Aina, kun huomaan kertovani negatiivista tarinaa, kuvittelen sellaisen lempeän silityksen päähäni, ja kehotteen keskeyttää ja muistaa, että tämä tarina jota hoen, ei ole totta. Silloin yritän tietoisesti kääntää sen ympäri. "On olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat juuri sopivia minun kumppanikseni", tai "Rahani riittävät kaikkeen mitä tarvitsen".

Etenkin pitäisi muistaa varoa, että näitä negatiivisia tarinoita ei syötä lapsille. "Matikka on sulle vaikeaa", "Sä olet enemmän älykkö kuin liikunnallinen", "Sulla on vähän tuollaiset nakkisormet, voi olla vaikeaa soittaa kitaraa", ja niin edelleen. Jos lapsi saa kuulla vaikka vain kerran, että ei hänen nakkisormillaan voi soittaa kitaraa, niin siitä saattaa jäädä sisäinen tarina joka kantaa pitkälle aikuisuuteen saakka. Hän on koko ikänsä omassa mielessään nakkisormi, eikä koskaan tartu kitaraan, vaikka sielu huutaisi soittamaan.

Onko minulla sitten olemassa positiivisia sisäisiä tarinoita? 

On! Yksi muutostarina liittyy kuntosaliharrastukseeni. Vuosia ja vuosia kerroin itselleni sellaista tarinaa, että "En ole kuntosali-ihminen. En kuitenkaan kävisi siellä, jos ottaisin jäsenyyden. Miksi ei voi olla vaan kertamaksuja et vois käydä vaan joskus? Kuntosali ei sovi minulle." Ja kun päätin kääntää tämän tarinan negatiivisesta positiiviseksi, niin kuinkas kävikään? Olen nyt vuoden käynyt kuntosalilla, kolme kertaa viikossa, ja voin fyysisesti paremmin kuin yli kymmeneen vuoteen. Tämä negatiivinen tarina, jota itsestäni kerroin oli painolastina ja esteenä vuosikausia, ja siitä eroon pääseminen tuntuu todella vapauttavalta.

"Sisäisen narratiivin valjastaminen käyttöön voi olla ihan valtavan voimakas työkalu. Kun alat kiinnittämään huomiota siihen, että mitä kaikkea elämässäsi sanoitat sisäisesti negatiivissävytteisesti, voit yllättyä miten paljon näitä tarinoita onkaan. Kun nämä kääntää ympäri, sinulla on mahtava voima ylittää haasteita ja nousta ihan uudelle tasolle monella elämän osa-alueella." 

Sisäisen narratiivin valjastaminen käyttöön voi olla ihan valtavan voimakas työkalu. Kun alat kiinnittämään huomiota siihen, että mitä kaikkea elämässäsi sanoitat sisäisesti negatiivissävytteisesti, voit yllättyä miten paljon näitä tarinoita onkaan. Kun nämä kääntää ympäri, sinulla on mahtava voima ylittää haasteita ja nousta ihan uudelle tasolle monella elämän osa-alueella. "Tottakai olen tarpeeksi älykäs yliopistoon", "Opin piirtämään harjoittelemalla", "Uskallan nousta ylös ja sanoa mielipiteeni. Mitään pahaa ei tapahdu."

Tärkeintä mielestäni on tiedostaa negatiiviset tai jopa myrkylliset tarinat sisällämme. Tiedostamalla ja tietoisesti muuttamalla näitä voi vaikuttaa elämää hankaloittaviin ennakkoasenteisiin. 

No niin... tämän opin mukaan, kai minun pitäisi työstää seuraavaa negatiivista tarinaani "En ymmärrä mitään autoista. En halua ymmärtää mitään autoista. En ole sellainen ihminen, jonka tarvitsee ymmär..." 

Tai ei... Kyllä liika on liikaa.
En minä siltikään jaksa tai halua opetella yhtään mitään autoihin liittyvää.

Rajansa kaikella.